Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi jokin aika sitten raportin ylioppilastutkinnon kehittämisestä. Raportti on nyt lausuntokierroksella kesäkuun puoleenväliin asti.

Esityksessä eniten keskustelua on synnyttänyt kokeiden lyhentäminen 6-tuntisista 4-tuntisiksi. Erityisen kovasti muutos kohtelisi äidinkielen koetta, kun koe vielä muutettaisiin kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi. Kokeessa ei voitaisi enää lainkaan teettää nykyisen kaltaista pitkää esseetä, tai sitten kokeessa ei olisi kuin pelkästään sellainen, ei lainkaan lukutaitoa mittaavia täsmätehtäviä. Tämä kaventaisi ainoan, painoarvoltaan suuren kokeen mahdollisuutta mitata luku- ja kirjoitustaitoja.
Kokeiden muuttamista 4-tuntisiksi tunnutaan perusteltavan sillä, että tietokoneella työskentely on nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen. Minkäänlaisia tutkimustuloksia asiasta ei kuitenkaan ole.

Oma käytännönkokemukseni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana on osoittanut, että sähköisten, aineistojen käyttöön perustuvien kirjoitustehtävien teko ei ole ainakaan nopeampaa kuin tekstien lukeminen paperilta ja kirjoittaminen käsin konseptille. Koepäivänä aikaa käytetään niin kuin ennenkin.

Tekstien lukeminen näytöltä on hidasta. Videoita joutuu katsomaan monta kertaa, jotta yksityiskohdat hahmottuvat, muistiinpanoja joutuu tekemään, kirjoitusta suunnittelemaan ja hiomaan. Ajattelutyö ei nopeudu, vaikka onkin tietokone käytössä. Monet “diginatiivit” eivät ole myöskään kovin näppäriä tekstinkäsittelyn käyttäjiä. Jostain syystä kirjoitettujen tekstien laatu jää helposti heikommaksi kuin käsin kirjoitettaessa: tyydytään helpommin keskeneräisiin ajatuksiin, ja tekstin rakenne sekä kieli kärsivät. Aikaa ajatteluun,suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta siis vaaditaan.

Jos ja kun yo-tutkinnon kokeita uudistetaan, uudistusten on perustuttava tutkimukseen, ei mututuntumaan.