Viime vuosina harjoitettu koulutuspolitiikka on kohdellut maamme osia eriarvoisesti. Useat viimeaikaiset  mittaukset ovat osoittaneet, että peruskoululaisten oppimistulokset eroavat paljon paikallisesti. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tuore selvitys osoittaa, että kun valtion koulutusta varten myöntämä rahoitusosuus on viety minimiin, kunnat ovat joutuneet paikkaamaan vajetta omalla rahallaan – toisilla kunnilla on ollut siihen paremmat mahdollisuudet kuin toisilla. Pääkaupunkiseudulla peruskoululaiset ovat viimeisen PISA-tutkimuksen mukaan lukuvuoden edellä muuta Suomea. Onhan se selvää, jos kouluissa voidaan järjestää opetusta tuntijaon minimiä laajemmin, on rahaa tehokkaaseen oppimisen tuen järjestämiseen sekä tietoteknisiin laitteisiin, kirjoihin ja muihin materiaaleihin.

Nyt ollaan uudistamassa korkeakoulujen pääsykoejärjestelmää. Tämäkin muutos tuntuu suosivan pääkaupunkiseutua: Helsingin huippulukiot tulevat viemään aimo osan suosituista opiskelupaikoista, kuten HS:n uutisessakin 27.9. todettiin. Varakkaimmilla kunnilla on tarjota valtakunnallisia kursseja laajemmin omia erikoiskurssejaan, joilla voidaan valmentaa ylioppilaskokeessa mahdollisimman hyvin suoriutumiseen ja siten korkeakouluihin pääsemiseen. Kokonaan toinen asia, kannattaako lukiosta tehdä vain korkeakouluja palveleva valmennuskeskus, jonne tullessaan opiskelijoiden pitäisi jo tietää, mille alalle aikoo. Mielestäni tässä tehdään hallaa lukion yleissivistävälle tehtävälle ja hiillostetaan nuoria liian varhain valitsemaan polkuaan.

Koska tilanne on nyt kuitenkin viety jo tähän vaiheeseen, että pääsykoejärjestelmää on päätetty uudistaa, valtion tulee ehdottomasti viimein korottaa kunnille maksamaansa valtionosuutta. Ei riitä, että rahaa myönnetään vain tiettyihin erikoishankkeisiin – sitä tarvitaan ihan tavallisen opetuksen järjestämiseen joka puolella Suomea. Kyse on paitsi nuorten tasa-arvoisesta kohtelusta myös aluepolitiikasta. On täysin kestämätöntä, että pääkaupunkiseutu täyttyy ääriään myöten väenpaljoudesta ja samalla useat muut kunnat kitkuttelevat konkurssin rajoilla. Koulutusmahdollisuudet ovat merkittävä kuntien vetovoimatekijä. Lapsiperheet ja nuori väestö hakeutuvat mielellään sellaisille paikkakunnille, joissa kouluasiat ovat kunnossa. Kunnille tulee antaa tasapuoliset mahdollisuudet koulutuksen järjestämiseen.