Kalevi Riikonen toi esiin (KS Mielipide 5.12.) huolestuttavan kehityskulun, ettei Suomessa, järjestöjen luvatussa maassa, enää tahdo löytyä järjestötoiminnasta kiinnostuneita, varsinkaan nuoria. Olen tehnyt saman havainnon.
Yhdistykset ovat koko yhteiskunnallisen toimintamme pohja ja toimivat demokratian toteutumisen keskeisenä kanavana. Eri alojen yhdistyksissä kehitetään ja ideoidaan omaa toiminta-aluetta, tehdään aloitteita ylemmille tahoille, keskustellaan ja otetaan kantaa, oli kyse sitten vaikkapa yleishyödyllisestä, ammatillisesta tai poliittisesta toiminnasta. Virallisilta yhdistyksiltä kysytään usein näkemyksiä ja lausuntoja oman alueensa uudistuksiin, ja niiden kannanotoilla on vaikutuksia.
Kalevi Riikonen kysyy, ovatko epäviralliset ja vapaamuotoiset virtuaaliryhmät korvaamassa kasvokkain tapahtuvaa yhdistystoimintaa. Olen huomannut, että tällä hetkellä esim. erilaiset Facebook-ryhmät vetävät ihmiset mukaansa. Ne ovatkin vaivattomia ideoiden ja ajatusten jakokanavia, mutta niiden viralliset vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomia, toisin kuin yhdistysten, eivätkä ne millään voi korvata aitoa ihmisten välistä keskustelua. Tosin mikään ei estä myöskään yhdistysten jäsenten digitaalista yhteydenpitoa kasvokkaisten kokoontumisten rinnalla.
Olen koko ikäni osallistunut aktiivisesti erilaisten yhdistysten toimintaan ja myös niiden hallitustyöhön sekä ammattini että harrastusteni kautta. Yhdistystoiminta on ollut antoisaa: olen kokenut päässeeni vaikuttamaan asioihin, tutustunut monenlaisiin uusiin ihmisiin ja oppinut yhdistystoiminnassa tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Tämän viestin toivon tavoittavan myös nuoremmat sukupolvet. Mahdollisuus osallistumiseen kannattaa hyödyntää.