Suomessa on hyvien Pisa-tulosten juhlimisen jälkeen herätty siihen, että lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito ovat kokeneet notkahduksen ja erityisesti pitkien tekstien lukeminen ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, kun elokuvat, pelit, videot ja sirpalemaiset nettitekstit tuntuvat viihdyttävämmiltä ja helpommilta.

Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut jo yhteiskunnallinen erottaja: pääkaupunkiseutu on 9.-luokkalaisten Pisa-tuloksissa vuoden edellä muuta Suomea, tyttöjen ja poikien tuloksissa on iso ero, ja perheen sosioekonomisella taustalla on vaikutusta lasten ja nuorten lukutaitoon. On myös tiedossa, että syrjäytyneillä nuorilla on varsin usein heikko luku- ja kirjoitustaito. Suomen kielen lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on monesti erittäin haastavaa varsinkin maahanmuuttajille, joista monet eivät ole kotimaassaan oppineet näitä taitoja edes äidinkielellään. Opiskelu, työnteko ja yhteiskunnassa toimiminen perustuvat kuitenkin vahvasti hyvään luku- ja kirjoitustaitoon, ja hyvät lukijat ja kirjoittajat saavat ison etumatkan. Tekstien maailma monimuotoistuu myös jatkuvasti, joten on opittava lukemaan aina vain uudenlaisia tekstejä. Peruslukutaidon hankkiminen ei riitä, vaan lukutaitoa tulee kehittää koko elämän ajan.

Kouvolan kannattaisi liittyä edelläkävijöiden joukkoon ja alkaa kehittämään itselleen lukemista arvostavan kaupungin imagoa. Tämän työn pohjaksi tarvittaisiin Kouvolan tarpeisiin sopiva tavoitteellinen suunnitelma. Lukeva Kouvola tulisi ulottaa neuvolassa huoltajille annettavasta valistuksesta, varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja toiselle asteelle. Erityisen tärkeää olisi myös, että kirjastossa olisi informaatikko tai kirjastonhoitaja, jonka tehtävänä olisi nimenomaan päiväkotien ja koulujen sekä kirjaston välinen yhteistyö. Tämä yhteistyö mainitaan uudessa kirjastolaissakin sekä opetussuunnitelmissa. Kaikissa kouluissa tulisi olla vaivaton mahdollisuus hyödyntää opetuksessa ajantasaisia ja kiinnostavia kirjoja ja lehtiä sekä tietotekniikkaa esimerkiksi tiedonhakuun ja kirjoittamiseen. Tämä ruokkisi myös radikaalisti vähentynyttä lukemisharrastusta. Vain lukemalla monipuolisesti oppii myös kirjoittamaan ja kehittää sanavarastoaan sekä ajatteluaan.

Kouluverkkoa tarkasteltaessa ja siitä päätettäessä kannattaisi edellä mainittu ottaa huomioon. Kun rakennetaan uusia kouluja tai remontoidaan vanhoja, tulee huolehtia, että koulussa on mahdollisuus kirjaston käyttöön, joko samassa rakennuksessa olevan yleisen kirjaston tai koulun oman kirjaston. Myös opettajien täydennyskoulutusta tulee suunnata siten, että kaikilla opettajilla on tiedot ja taidot opettaa monimuotoisia luku- ja kirjoitustaitoja sekä tehdä niiden opiskelu houkuttelevaksi.


Näin Kouvola voisi varmistaa lapsilleen ja nuorilleen parhaat eväät elämään – hyvän luku- ja kirjoitustaidon.