Useimmilla meistä on kokemuksia siitä, että olemme turistina maassa, jossa puhuttavaa kieltä emme ymmärrä emmekä osaa tuottaa. Katselemme tienviittoja, mainoksia, opastauluja ymmärtämättä sanaakaan. Olo on epävarma, jopa turvaton.

Nämä tilanteet ovat ainakin minulle osoittaneet, kuinka merkittävä asia ymmärrettävä kieli on. Jos ei pysty kommunikoimaan ja tulkitsemaan viestejä, jää ulkopuoliseksi. On myös runsaasti esimerkkejä siitä, miten luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä on helppo ohjailla ja manipuloida. Väitänpä, että ääriliikkeiden toiminta perustuu pitkälti tähän asiaan.

Suomessa on kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi, joiden asema on turvattu perustuslaissa. Meillä on ollut oikeus käyttää niitä kaikilla elämänalueilla, myös esimerkiksi koulutuksen ja tieteen kielinä, ja saada niitä käyttäen palveluja. Tällä hetkellä tämä oikeus ei kuitenkaan ole enää selviö: yhä useampia korkeakouluopintoja käydään vain englanniksi ja julkaistaan vain englanninkielisiä tutkimuksia. Yhä useammin huomaa tulleensa palvelluksi ravintolassa tai kahvilassa englanniksi – Suomessa. Mielestäni tämä ei ole hyvä suuntaus.

Englanti on maailman lingua franca, jolla tulee toimeen lähes koko maailmassa, mutta tätä menoa siitä tulee vähitellen koko maailman yleiskieli, nykyajan latina, jonka osaaminen jakaa ihmiset niihin, jotka kielitaitonsa vuoksi pyörittävät maailmaa, ja niihin, jotka kielitaidottomina seuraavat vierestä. Tällainen kehitys vauhdittaa yhteiskunnan sosiaalista eriytymistä.

Siksi onkin pidettävä hyvää huolta omasta kielestä, erityisesti sen yleiskielen oppimisesta. Se on demokratian toteutumisen keskeinen väline. Yleiskieli on ensimmäinen vieras kielemme, jota opiskelemme koulussa, ja sen opiskelulle tulee olla aikaa. Nykyisillä niukoilla äidinkielen ja kirjallisuuden tuntiresursseilla se on haastavaa – varsinkin kun lasten ja nuorten arjen tekstimaailma, myös kirjallinen, painottuu puhekielisiin ja englanninkielisiin teksteihin. On erittäin toivottavaa, että seuraavissa tuntijaoissa luku- ja kirjoitustaidon opiskelulle annetaan enemmän tilaa.

Myös maahan tulleiden kotoutumisessa ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi tulossa aivan olennainen asia on maassa puhuttavan kielen oppiminen. Ilman kielitaitoa on vaikea työllistyä, ja ilman työtä on hankala päästä osaksi yhteiskuntaa. Teemme siis karhunpalveluksen, jos suunnittelemme opetustarjontamme niin, että järjestämme maahan tulleille erityisesti englanninkielistä opetusta.

Jotta kielimaisemastamme ei kehity selvittämätön viidakko, tulevalla hallituskaudella on laadittava suomen kielen lautakunnan esittämä kielipoliittinen ohjelma, jossa esitetään askelmerkit, miten turvataan kansalliskieltemme tulevaisuus, vähemmistökielten, kuten saamen, karjalan, romanikielen ja viittomakielen, asema, edistetään maahan tulleiden suomen tai ruotsin kielen sekä oman äidinkielen opiskelua, otetaan kantaa englannin kielen käyttöön Suomessa ja pohditaan, miten suomalaisten kielitaitoa voitaisiin monipuolistaa.