Tänään juhlimme teosta, josta meidän on syytä olla monella tavalla ylpeitä. Kansalliseepoksemme Kalevala on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin. Tänään juhlimme myös suomalaisuuden päivää.

Elias Lönnrotin Kalevalalla oli ilmestymisaikanaan (vanha Kalevala 1835 ja uusi Kalevala 1849) keskeinen merkitys suomalaisten kansallisen hengen luomiselle uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Haminan rauhan 1809 jälkeen. Etsittiin omaa kansallista identiteettiä kansanrunouden tarinoista, sankareista ja suomen kielestä. Kalevalaiseen maisemaan palattiin uudelleen 1900-luvun taitteessa sortovuosien aikaan, nyt symbolismin ja uusromantiikan sävyin. Kalevala innosti niin Eino Leinoa runoissaan, Akseli Gallen-Kallelaa maalauksissaan kuin Jean Sibeliusta musiikissaan. Syntyi Suomen taiteen kultakausi.

Kansalliseepoksemme elää vahvasti myös nyky-yhteiskunnassa ja -taiteessa. Kukapa ei tunnistaisi, mistä juontavat Aino, Väinö, Sammonkatu, Tapiola. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on tutustuttanut lapset Kalevalan sankareihin ja huimiin tarinoihin, suomalaiset kuvataiteilijat, muusikot ja korujen suunnittelijat tekevät Kalevalaa – ja suomalaisuutta – tunnetuksi maailmalla. Kalevala on käännetty yli 60 kielelle. Ottipa Tolkienkin Taru sormusten herrasta -trilogiaa suunnitellessaan vaikutteita Kalevalan hahmoista, paikoista, tapahtumista ja kielestä.

Kalevalan ilmestymisellä ja Elias Lönnrotilla oli suuri vaikutus suomen kielen kehitykseen. Suomen kieli sai kansallisromantiikan aikana virallisen aseman. Uuteen sivistyskieleen luotiin huima määrä uutta sanastoa, ja Kalevalan itäsuomalaista sanastoa ja rakenteita otettiin mukaan siihen asti länsisuomalaisia muotoja suosivaan kirjakieleen. Kirjakielestämme tuli yhteinen kompromissi, joka se on nykyäänkin. Sen elinvoimaisuudesta ja kehityksestä on nyt meidän pidettävä hyvää huolta.

Kalevalalla on sanottavaa myös tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Juuri tällä hetkellä tarvitsemme Kalevalan hahmojen periksiantamattomuutta – suomalaista sisua. Vastassa ei ole ilkeä Pohjolan akka Sampo-vaateineen vaan näkymätön uhka, joka karkotetaan välttämällä sosiaalisia kontakteja, viettämällä talvilomaa oman lähipiirin kesken, käyttämällä maskia ja pesemällä käsiä. Kalevalaisen sisun me kyllä tunnemme.

28.2.2021